Minulla oli ystävä, joka oli minulle pitkään läheinen. Vuosikausien varrella jaettiin monet ilot ja surut. Elettiin rinta rinnan, saatiin lapsia ja mentiin naimisiin.

Ystävän elämäntilanne muuttui. Tuli uusia ihmisiä; puoliso, lapsi, ystäviä. Pitkään olin hänen uuden elämänsä ainoa vanha elementti, enkä oikein tajunnut miten kaikki oli muuttunut. Yritin riippua vanhassa kiinni.

Nyt emme ole enää ystäviä. Olen luonteeltani suora ja sanon mitä ajattelen. Minulle ei ole mahdollista tilanne, jossa puran jonkun toisen käytöstä jollekin kolmannelle osapuolelle. Minusta ihmisten väliset suhteet ovat lähtökohtaisesti heidän itsensä välisiä enkä halua mennä siihen väliin sompaamaan. Nyt viikonloppuna sanoin sitten kolmannelle osapuolelle ajatuksiani suoraan; sellaiselle, jonka käytöstä ystävä oli jatkuvasti minulle ruotinut. Ystävä reagoi yllättävästi ja suuttui, katkaisi välit. Tuntui, että syy oli välillinen, en sopinut hänen elämäänsä muutenkaan. En ollut ymmärtänyt, mistä tuon toisen ruotiminen saattaisi johtua; ei ollut halua suoriin konfrontaatioihin ja ehkä juuri siksi ystävyytemme oli jatkunut niin pitkään myös. Ei ollut halua sanoa suoraan, ettei meillä ole enää mitään yhteistä. Jutusta jäi kummallinen olo silti: onko oikein arvostella jotakuta selän takana, mutta ei sanoa suoraan? Minä en osaa sellaista peliä. Ystävän mielestä suoraan sanominen tuo turhaa draamaa.

Itkin viikonlopun mutta nyt on toisaalta helpottunut olo. Ei kenenkään elämässä voi olla väkisin, ei vaikka välillä olisi kymmeniä sidoksia ja vaikka yhteinen historia olisi pitkä. Minä pidän selvistä sävelistä. En halua olla kenellekään rasite tai taakka. En, vaikka ihminen olisi minulle kuinka rakas.

Jotkut ihmissuhteet vain päättyvät. Silloin ei voi olla kuin kiitollinen kaikesta, mitä yhdessä koettiin, muistella lämmöllä ja välittää toisesta edelleen, vaikka vain kaukaakin. Tiedostaa omat virheensä, se ettei voi yksinkertaisesti olla mieliksi kaikille.

Hän on edelleen ystäväni. Hän on, vaikka emme ole enää ystäviä. Hän on ihminen, josta yhä välitän ja jolle toivon hyvää matkaa.