Tapahtumapaikkana tamperelainen lähiö vähän yli seitsemältä aamulla. Kävelen 5 kk vanhan koiran kanssa kävelytietä vietyäni kuopuksen eskariin. Vastaan tulee toinen äiti lapsensa kanssa.
Koira on innokas tapaamaan ihmisiä, joten se juoksee pari juoksuaskelta. Otan remmistä lujemmin kiinni ja kiellän koiraa. Koira pysähtyy kolmen neljän metrin päähän äidistä ja lapsesta.
- Koeta nyt pitää koirasi kurissa, äiti-ihminen ärähtää ja siirtää lapsensa kävelemään toiselle puolelle.
- Yritän, totean hämilläni ja lisään: minähän pysäytin sen.
- Minulla on paljon tekemistä, toteaa Tärkeä Aikuinen Henkilö.
-Niin minullakin, sanon ja lähden kävelemään koiran kanssa pois. Oikein paljon joulumieltä vaan teillekin.
-Samoin, sanoo TAH ja nyrpistää nenäänsä.

Pahoittelen aiheuttamaani vaaratilannetta. Lapsenne oli vaarassa joutua kohtaamaan viisikuisen koiranpennun, ja kohtasikin, kolmen metrin päästä. Onneksi kätenne ovat vikkelät ja älykkyytenne heti aamusta kohdallaan, joten riski jäi minimaaliseksi. Kyllä me koiranomistajat olemme vastuuttomia. Voisi jäädä jotain tärkeää tekemättä, jos lapsi silittäisi koiraa.
Tärkeä Aikuinen Henkilö katoaa horisonttiin raahaten lasta mukanaan. Maailma on pelastettu.