Palattiin juuri sunnuntain vietosta kaupungilla. Lastenkulttuuritapahtumasta haettiin nippu esitteitä esikoista varten: nyt on sitten suuruudenpula, mitä taiteen perusopetusta haluaisi alkaa hakemaan. Ainakin käsityökoulu, musiikinsoittaminen, teatteri kiinnostaisivat. Asiaa ja asian vierestä, kuunneltiin torvisoittokuntaa kosken rannassa ja syötiin jäätelöä. Viikko kesälomaan, aurinko paistoi. Ja minusta taitaa viikon päästä tulla taas takkutukka, niin että mukava mieli.

Pari päivää sitten yllätin mieheni salamyhkäisenä ja nauramasta tietokoneen parista. Ei, kyse ei ollut kinkyista kolmesataakiloisista naisista haarattomissa housuissa. Kyse ei ollut europliisujen kotisivuista (en katsonut niitä. En oikeastaan ole campin ystävä ollenkaan. ) Kyse oli Internetissä toimivasta myyntisivustosta ja sen annetaan- palstasta.
Kun kysyin, mitä mies tyrskii, hän kertoi olevansa lukemassa lahjoitettavia eläimiä. Ko. repeämisen aikaansaivat mm. kuttu, kukkoja (ei pataan!), kahdeksankymmentä  munivaa kanaa ja fretti. Lista jatkui aika pitkään. Eläintenystäväni mietti, että josko otetaan nämä kaikki. Ilmeisesti olohuoneeseen.

Esikoinen on ehdottanut joskus, että parvekkeelle voisi tuoda lehmän, jotta maito ei koskaan loppuisi. Molemmat ovat asiamiehiä. Mutta suurimmankin insinöörityypin fasadin takana voi siis piillä visiönääri...