Tuli täytettyä vuosia. En kerro, kuinka monta.
Hääpäivänä taisin siivota vessaa. Syntymäpäivä meni yhtä mukavissa merkeissä, kun meille tuli vatsatauti. Siis minulle ja miehelle, lapset porskuttaa vielä.

Kello on kuusi nolla kuusi. Olen valvonut koko upean kevätyön. Kohta laitan lapsen koulutielle ja nukun päiväunet.

Kello kaksi nolla jotakin joku hullu kävi kolistelemassa postiluukkua. Ei siitä sitten enää mitään tullut. Pienen kolistelun jälkeen kuuluivat askeleet rappusissa ylös. Erehtyikö joku ovesta? Inhoaako yläkerran nuorimies minua niin paljon, että käy kummittelemassa? (Olen käynyt pari kolme kertaa HÄNEN ovellaan öiseen aikaan, koska nuorimies kutsuu mielellään vieraita nimenomaan arkiöisin ja koska nuorellamiehellä on kivatsu bassokaiutin ja kova huutoääni. Lisäksi hän käyttää molempia. )

Ehkä hän lukee blogiani. Ehkä hänellä on nyt kivaa, koska säikähdin. Ehkä se oli kevät, joka saapui. Tai alkava hulluus.

Vanhuus ei tule yksin. Tuli kirjoitettua sitten läpi yön. Varmaan sellainen rajakokemus, joita minua taiteellisemmilla on harva se yö.