Tuli mieleen, oletko kuollut. Oletko? Ehkä loin sinut mielikuvituksessani, ja lakkasit olemasta heti kun ovi sulkeutui. Ehkä kaikki loppuu oven taakse. Ehkä kauppoja, kirjastoja, aviomiehiä, kouluja, sairaaloita ja pikaruokaloita ei ole, ennen kuin niihin astuu sisään.

Ovatko ihmiset todellisia vai vain (painajais)unia? Olen yksin kotona ja katselen kuinka parkkipaikka ajetaan tyhjäksi ja pestään harja-autolla. Kuinkahan monta ihmistä sitä elämässään tapaa, koulussa, työssä, harrastuksissa, yhteisöissä, missä tahansa, ja kuinkahan monta sitä (haluaa) kadottaa?

Ehkä niille käy kuin avaimilleni kerta toisensa jälkeen, katoavat & lakkaavat käymästä lukkoihin. Ovat entisissä asunnoissa, entisissä pyörissä, autoissa jotka naksahtelevat ruosteeseen asti. Tai tulevat hylätyksi, minäkään en ole koskaan tuntenut ketään tai kaikkia, kukaan minua tai eivät ainakaan jotkut, kaikkia en tunnusta ja joitakin vain osittain.

FB ja koulukaverit.com ovat haudanryöstäjille. Hauskaa.