Olen luonnos ja sellaisena pysyn.

Viime aikoina tapaamani ihmiset ovat tanssineet rahan kanssa kaikki mahdollisia tansseja formaalista seuratanssista käsivarren mitan päässä hikiseen salsaan. Minä taidan olla niitä seinäkukkasia tässä tilaisuudessa, raha karttaa minua (joskaan ei seuralaisiani jotka onneksi tarjoavat myös minulle elämän jäähdytetyssä lasissa.) Se riittää, vaikka lasi ei tule eikä sen tarvitsekaan tulla täyteen.
Seuralaiseni sai odotetusti haluamansa paikan maailmassa ja olenkin ollut siitä hyvin ylpeä. Olen kirjoittanut, siitä nettihiljaisuus, lähinnä on toteutunut arse poetica ars poetican sijaan, ei taida tulla vieläkään jalansijoja enkä jaksa kovin viehkeästi jalkaa nostaakaan (aina löytyy tiskiltä pahkasikoja jotka käyttävät tilaisuuden hyväkseen.)

Jotain yleisiä viivoja alkaa paperilla olla. Luonnos, miltä minkäkin tulisi näyttää ideaalissa maailmassa. Toisaalta, ideaalissa maailmassa tammikuussa ensilumet olisivat jo tulleet eikä kahdeksanvuotiaani tietäisi mitään ilmaston lämpenemisestä ja huolehtisi siitä, voiko joku ampua pyssyllä koulun käytävällä.
Tai osua.

Se, jonka mielestä lapsia hankkivat ovat itsekkäitä, voi vapaasti tulla vastaamaan kysymyksiin. Luonnonvalinta ja vahvemman voitto ovat hieman vieraita käsitteitä erityislapsen äidille. Samalla voisitte miettiä vastausta vaikka seuraaviin:

- Jos ihminen on eläin, miksi ihminen päättää muidenkin eläinten puolesta? Jos ihminen ei ole, mikä ihminen on? (Huraa.Kasvatin tietämättäni pienen bioregionalismin kannattajan ja skeptikon. )

-Miksi ihmiset uskovat Jumalaan? Onko Jumala Joulupukin ja pääsiäspupun serkku?

-Jos ei halua huutaa, ja huutaminen tulee silti suusta, onko siihen itse syypää?

-Miksei runojen kirjoittamisesta makseta palkkaa? Tai: Miksi mistään, mitä äiti osaa, ei makseta tarpeeksi rahaa, että voisin saada kitaran?

-Jos eläimen syö, joutuuko sen tappamaan? Sattuuko se paljon?

-Jos johonkin ei ole sääntöä, mistä tietää mitä pitää tehdä?

-Miksi maailma ei laajene joka kerta kun joku syntyy, niin kaikilla olisi sitten tilaa, eikä kenenkään tarvitsisi kuolla?

-Miksi ruokaa tulee aina lautaselle liikaa, vaikka se näyttää otettaessa sopivalta?

-Miten mummu sai maailmasta selvän?

-Ja miksi äiti ei koskaan tiedä?

Olen viime aikoina ottanut selvää mm. siitä, miten viemärit toimivat. Sitä en vieläkään tiedä, mitä kiehtovaa on kuulapyssyn kuulissa, ja miksi tokan luokan matikka ja uusi kaunokirjoitus ovat niin vaikeita, ja miksi joillekin oppiminen on vaikeampi prosessi.

Niin kuin nyt minulle. Tämä taitaa olla jokin elämän erityisluokista. Siinä sivussa sitten luonnostelen.