Seksi vie ja teksti tuo.

Olin tänään työpaikan uniluennolla, jossa opin mm. että rauhalliset sävyt rauhoittavat makuuhuoneen. Niin, ja että sängyssä ei saa tehdä muuta kuin nukkua ja pan..rakastella. Sänky ei siis ole toimisto. Onneksi kaikki läppärin kanssa suoritettu on vähintään rakkauden akti.
Rentoutusharjoitus oli onneksi toinen kuin se, jossa vapautetaan varpaat, sääret, sorkat, vatsa, rinta, pää ja ajatukset arjen paineista. Ihmettelen kuka noita rentoutusnauhoja oikeasti tekee. Toisaalta minun tekemäni rentoutusnauha olisi varmasti täynnä niin kryptisiä ja outoja ajatuksia, että niitä kuuntelemalla saisi aikaan lähinnä kroonisen potilaan tai sarjamurhaajan. "Outoa. Olin unikoulussa ja nyt tekee mieli silpoa ihmisiä. "
On kuitenkin mukavaa, että minulla ON työpaikka, jossa työntekijöiden jaksamiseen oikeasti panostetaan.

Teksti on vienyt, ja olen antanut sen viedä. Kävin pari päivää sitten kirjoittavan kaverin kanssa päiväolusilla, neljä tuntia unta (ja minäkö en muka tarvitse unikoulutusta) ja kaksi kaljaa ovat ihan kelpoinen iltapäivätokkura. En juo koskaan kahta tai kolmea juomaa enempää edes nk. juhliessani, ja hyvä niin. Lapset olivat onneksi tuolloin toisaalla yökylässä, että kehtasin tulla kotiin...

Aamulla tullut viesti sai minut tänään hyvälle tuulelle. "Miten kirjoittaminen sujuu? Olisi kiva nähdä jotakin lupaavaa. "
Lupaavaa. Olen lupaava. Ja suljettuani tänään liikkeen olen myös pätevä. Elämä hymyilee.