Television antia tältä päivältä:

Olikohan se Ylen Teema-kanava, jolta nauhoitin Priima-nimisen ohjelman? Joka tapauksessa, tarjolla oli asiaa ja asian vierestä pöytälaatikkokirjoittamisesta. Itse pöytälaatikko-osio oli melko asiallista tavaraa, joskin tuntuu ettei tämän tapaisia ohjelmia voi tehdä ilman että makeileva juontaja kysyy asiasta mitään ymmärtämättömältä pöytälaatikkokirjoittajalta, aikooko tämä julkaista. Johon pöytälaatikkokirjoittaja taatusti vastaa, että tottahan toki.
Mutta sitten tämä: toinen juontaja ilmestyy ruutuun ja esittelee ohjelman seuraavan osion: "Priima esittelee neljä varttuneella iällä kirjailijaksi ryhtynyttä ja heidän entiset ammattinsa. " Tässä vaiheessa runoilijan päiväkirjan Sarah on jo karvat pystyssä. Neljä kirjailijaksi VARTTUNEELLA IÄLLÄ RYHTYNYTTÄ ja heidän ENTISET ammattinsa.
Herää pari pienen pientä kysymystä, joista pienin ei ole se, että vai niin, kirjailijaksiko ryhdytään. Seuraa vinkki kirjailijaksi aikovalle: pitää olla halua ja tahtoa ja kirjoittamiseen pitää suhtautua kuten mihin tahansa ammattiin. Ihanko tosi? Ohjelma sivuuttaa täysin sen, että ihmisellä voi olla a. lahjoja b. tahtoa c. halua d. ammattimainen suhtautuminen kirjoittamiseen, eikä asia silti onnistu. Ohjelman ensimmäinen VARTTUNUT kirjailija on 39-vuotias mieshenkilö. Korostan siis sanaa varttunut. (Keskimääräinen esikoisen julkaisuikä on Suomessa yli kolmenkympin joka tapauksessa. ) Kirjailija on RYHTYNYT kirjailijaksi pienen ihmeen kautta käydessään Kriittistä korkeakoulua, kun joku muu (kurssilta? opettaja? asia ei käy haastattelussa selville) lähettää hänen tekstinsä kustantamoon ja ne hyväksytään. Hyvä asia hänelle, mutta alan todellisuutta ohjelma ei valota yhtään. Toisena esitellään naiskirjailija, joka lähettää tekstinsä ensi kertaa kustantamoon ja novellikokoelmasta tulee vastaus kahden kuukauden päästä. Pieni ihme tämäkin. Realismia? Ei ikinä.
Sarah ei kestä enää ja sulkee television. Esitelkää nyt hitossa minullekin sellainen talo, jonne a. ei tarvitse yrittääkään lähettää mitään b. tapa jolla yhdeksänvuotiaasta kytenyt halu muutetaan tositoimiksi ja c. maailma, jossa 39-vuotias esikoiskirjailija on varttunut, sekä kauniiksi lopuksi vielä d. todellisuus, jossa kirjailijalla voi olla Entinen Ammatti, ilman että hän Suomen kokoisella kielialueella vähän kirjoittelee kuolematta nälkään.

Harrastajakirjoittajalle suunnattu ohjelma tarjoaa toivoa, toki. Missä on median itsekritiikki?Entä asiaan oikeasti paneutuminen? kysyy nimimerkki Sarah.

Ps. Olen sairauslomalla. Ei ihmekään, että ottaa aivoon, kun tällaisia ohjelmia esitetään. Naispuolinen toimittaja käyttää suruttomasti sanaa "elämäNkerta" sujuvasti ja useasti haastattelun aikana. Tiedoksi vain: historia väittää, että myös Jeesus eli oikeana historiallisena henkilönä. Varmaan totta, ja koska hänen elämäänsä on dokumentoitu aikalaisittain melko paljon, syntyy kuva ihmisestä. Onko se subjektiivisia kokemuksia täynnä? Totta kai on. Onko se kuva tyypillisen aikalaisen elämästä? Ei hitossa.

Jospa joku oikeasti kertoisi ihan telkkarissa kuinka vaikeaa on päästä julkaistavaksi. Ei sillä, ettei tätä olisi puolihuolimattomasti ohjelmassa sivuttu, mutta tosiasia jää näiden nasaretilaisten varjoon. Katson loput myöhemmin, että ohjautuuko laiva sittenkin reitille. Puolessa välissä ohjelmaa ajetaan ainakin surutta reittejä, joista löytynee vähintään uusi Intia.