Kävin tänään viimeisen päivän töissä. Kun olin lopettelemassa siivousta ja lähdössä, radiossa soi Juicen Syksyn Sävel.

                                  Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista.Nyt on elokuu, ja minä olen viljaa.

Ja:

                                 Muualla oon, ennen kuin huomaatkaan.

Minua itketti. Jeffrey Eugenideksen loistava Middlesex-romaani puhuu siitä, kuinka huonosti kieli kattaa ihmisen tunnerekisterin. Että pitäisi olla nimi tunteille joita ei voi kuvata yhdellä sanalla. Lisään listaan yhden: Se miltä tuntuu, kun suree jonkin loppumista ja innokkaasti odottaa, mitä uutta on edessä. Kliseisesti. Syksyn Sävelen lainaaminen on kliseistä. Ihmisen tunnerekisteri on klisee.
Tänään oli syksyn ensimmäinen päivä, jos se ei ole elokuun ensimmäinen. Tulee pikkuhiljaa kylmää. Tänä talvena ystävillämme ei ole enää yhteistä kotia, johon menisimme pakkaspäivän jälkeen lämmöstä höyryten. En tiedä, miten surra, miten olla heidän välissään.
Loukkasin tänään jo heistä yhtä sanomalla sille toiselle, että yhdellä menee ihan ok. Hän oli sanonut sen minulle, minä en ollut tajunnut työntää sitä salaisuuksien piikkiin. Minä en ole oikein vielä tajunnut, että heidän välissään on rajavartiostot ja rekkajonot, piikkiaitaa. Sen tajuamiseen menee vielä vähän aikaa.

En ole vielä itkenyt tätä loppujen aikaa. Olen pari kertaa ollut lähellä, tänään kun sain pieneltä pojalta suukon keskelle suuta. Eilen kun radiosta tuli No Doubtia. Don't Speak.
Miten puhua, kun on kyse jostain,millä ei ole nimeä?
Surupelko, kun pitää työstään ja joutuu lähtemään siitä tietämättä, minne putoaa.
Ahdistushäpeä, kun ei kehtaa surra ystäviensä eroa niin kovasti kuin haluaisi, jotta ei vaikuttaisi itsekkäältä ja olisi heidän käytössään.
Ilo-ahdistushämmennys, kun sisäinen kokemus maailmasta ei tunnu vastaavan muiden vastaavaa kokemusta.
Itkuntunnesilmissä, kun näkee tienvierellä punaisen lehden ja ajattelee pipoja ja talvitakkeja.
Suussa oleva pistävä tunne, kun kesän viimeinen ötökkä lentää suuhun ja pistää tai munii.

Ja sitten.
Suuhun munitut pahan hedelmät ja sanat, jotka eivät ilmaise kokemusta, joka ei vastaa toisten vastaavaa kokemusta ja tekevät näin kaksinkertaisen tulpan.