Täällä sitä olostellaan, tunnustellaan kesäloman alkua.

Kesäloma ja kesäloma. Vielä on kirjoittamattomia sivuja ja lähettämättömiä sähköposteja ja soittamattomia puheluja, mutta huomenna sitten se alkaa.

Lapset yskivät. Molemmat olivat siskon luona yökylässä viime yön ja valvottivat yhdessä heidän lasten kanssa siskoparkaa, jotta pääsisimme tänään töihin- lapsilla on jo alkanut kesäloma. Siellä ollaan oltu kipeinä, saatiin sitten vissiin mukaankin tuntuva annos pöpöjä. Juuri sopivasti juhannusta varten, tietenkin. No, sitäkin olisi tarkoitus viettää siskon perheen kanssa, joten onpahan sitten edes yhteiset pöpöt.

Nyt pitäisi sitten olla ainakin aikaa, jos ei taitoa tai kykyä, olla luova. Mitä nyt sitten jaloissa on pari lasta koko ajan, mutta sehän nyt on se realiteetti jonka kanssa elän joka tapauksessa. Pari kirjoitushommaa pyörii koko ajan käsillä, kun vain saisi edes laskettua koneen siksi aikaa johonkin että edes pöytätaso ehtii lämmetä. Olen siivonnut kämpänkin, jotta tekosyyt ehtyisivät alkuunsa.

Kello on yli yksi. Ette arvaa, miten hyvältä tuntuu se, että se on aivan yksi ja sama, kun huomenna ei kuitenkaan tarvitse lähteä mihinkään. Muutama puhelu, pari sähköpostia, siinä se sitten on. Vuoden ydinmehuaika. Ei mulla mitään muuta asiaa ollut, kunhan halusin elostella ajatuksella, että nyt. Nyt.