Näin unta, että

serkkuni meni naimisiin. Tunsin itseni rumaksi, mutta kampaaja ja meikkaaja K. piirsi ohimoilleni asti kiemuraisia viivoja, melkein kuin tatuoinnin, itämaista ornamentiikkaa. Katsoin peiliin ja tunsin itseni kauniiksi. Sitten K. sanoi, että nyt laitetaan tukka. Kuulin saksien ääntä ja vastustelin.
- Klipsin näitä vain vähän, K. sanoi ja saksien ääni jatkui.
Katsoin peiliin ja tukkani oli lyhyt. Olin edelleen kaunis. Ystäväni J. tuli huoneeseen ja nauroi, että kylläpä olet ruma. Lähdin juhliin onnellisena siitä, että olin kaunis ja ylläni oli sileä, silkkinen tai satiininen mekko, pitkä ja kapea. Juhlat olivat kaoottiset, ympärilläni oli jotakin suhinaa, ihmiset katsoivat toisiaan ja sanoivat toisilleen, kuinka kauniita he ovat sisältä. Serkkutyttö oli morsiamena, sulhasta en nähnyt. Serkkutytöllä oli tosi pitkä tukka, samaa materiaalia kuin mekkoni. Katsoin sitä tarkkaan, samoin hän silmakulmieni kuvioita.
- Näytät siis tuollaiselta sisältäpäin, hän arveli.
Aloin puhua koko joukolle voimasta, jonka menettämistä ei tarvitse pelätä. Sanoin, että tukan mukana meni voima, mutta myös pelko. Vedin jotakuta hihasta ja käskin hänen ottaa sakset ja leikata hiuksensa. Kaikki ottivat sakset suuresta vesimaljasta ja alkoivat leikata hiuksiaan. Kaikki suortuvat putosivat lattialle ja niistä kuului helähtelevä ääni. Ystäväni J. oli viimeisten joukossa ja alkoi myös leikata hiuksiaan. Hänellä oli paksu kiinalaistyyppinen letti niskassa.
-Luovun voimasta, luovun harhasta, kaikki alkoivat messuta.
J. hymyili. Kysyin häneltä, mitä hän aikoo tehdä hiuksillaan. Hän sanoi, ettei minun tulisi huolehtia, että kaikki on hyvin, että hänkin on oikeasti sileä sisältä. (Outo ilmaus! Mutta niin hän sanoi.)
Serkkutyttö oli viimeisenä, heilutti hiuksiaan, kieltäytyi leikkaamasta, sanoi olevansa morsian ja juhlat olisivat nyt pilalla. Kaikki lohduttivat häntä. Minulla oli rauhallinen olo, sillä olin vapaa.

Olen käynyt viime aikoina innokasta keskustelua samanarvoisuudesta ja kauneudesta, sen sellaisesta. Mitä on kauneus ja mistä se tulee? Uneen sekoittui selvästi myös huoli eräästä ystävästä, toisaalta myös usko siihen että hän selviää kaikesta mitä elämässä tulee vastaan, ikään kuin löytää tiensä, niin kuin unessa kaikki, paitsi tuo serkkutyttö jolla oli jo jokin suunnitelma elämän varalle ("minä olen morsian" - suunnitelma ei kuitenkaan varmaankaan liity avioitumiseen vaan ylipäätään liittymiseen johonkin, olemiseen jonakuna ennalta valittuna.Miksi hän tätä hahmoa unessani symboloi, en ole aivan varma.Ehkä siksi, että hän on vahva persoona jolla oikeasti on vahvoja suunnitelmia tulevan suhteen.Sellainen ei ole minusta pahasta, mutta se ei vain ole minun tapani mennä eteenpäin.En valitsisi sitä, nyt.)
Olen siis varmaan päätynyt siihen olettamukseen, että me kaikki luovumme luulemisesta ja luuleminen muuttuu ajan myötä tiedoksi, ettei mitään varmaa ole, ja että se on oikeastaan kivuliasta hallinnasta luopumisen kauneutta. Elämän taikahan on juuri siinä, että ei tiedä, mitä tapahtuu- mihin kompastuu, mistä menee lentäen yli, mitä ei saavuta, mitä saa, ja miltä se tuntuu, ja mihin lopulta kaatuu.