Tuli iso nippu postia. Mukana oli asukaskysely asukastyytyväisyydestä, joka oli osoitettu heinäkuussa kahdeksan täyttävälle pojallemme. Häneltä halutaan kysyä mm. onko hän asukastoimikunnan jäsen tai toimiiko muissa asukasdemokratiatehtävissä, tyytyväisyyttä vuokranvalvontaan, tiedottamiseen tai mielipidettä mm. työmatkakustannusten sopivuuteen ja asuinalueen arvostukseen.
Olen aina sanonut, että esikoinen on fiksu kaveri. En tosin tiedä, onko hänellä noista mielipidettä. Asukastoimikunnan jäseneksikään häntä ei toistaiseksi ole pyydetty.
Tuli lapsille muutakin. Ystäväni, kirjailija Anneli Kanto on julkaissut lastenkirjan Hirmuinen vedenpaisumus ja muita myyttisiä tarinoita. Tänään postiluukkuun tipahti uunituore opus, saatteena komento lukea sitä ääneen. Etusivulla lukee maailman hellyyttävin omistuskirjoitus: "Aaronille, joka osaa lukea, ja Mortenille, joka osaa kuunnella jänniä hetkiä toivottaa Anneli Kanto. " Kiitos Anneli, me luemme mielellämme, lukekaa tekin, ja Annelin esikoista kanssa, jonka nimen olen häpeäkseni kyllä unohtanut. Anneli oli samassa Viita-ryhmässä kuin minä ja todella lahjakas kirjoittaja. Annelin esikoinen on käsittääkseni historiallinen romaani (ja samalla taisin tulla tunnustaneeksi, että en ole tuota vielä käsiini saanut.)
Kohta pitää lähteä hakemaan sitä asukasdemokraattia iltapäiväkerhosta, mutta sitä ennen jälleen ja kerran töitä. Kuulin onneksi, että olen tehnyt jo aika hyvin tunteja sisään ja sen seurauksena tänä kesänä vietetään jopa kesälomaa.  Ajattelin kirjoittaa, ajattelin istua keinussa ja lukea lapsille. Se on lähes ainoa asia, jota nyt kaipaan. Miehelläkin on loma onneksi osittain samaan aikaan.