Tänään tuli tehtyä se, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan. Tuli laitettua 50 valmista sivua mappiin Ö.

Kirjoituskilpailut ovat ilo, aikansa. Kun menestyy, alkaa uskoa. Kun usko on korkeimmillaan, alkaa luulla. Silloin on aika ottaa itseltään luulot pois ja alkaa tehdä töitä.

Osaan tehdä sen hyvin, mitä kirjoituskilpailussa Suomessa tänä päivänä vaaditaan. Osaan tehdä eheän kymppisarjan, jonka rakenne on omiaan pärjäämään noissa. Kokoelmaa niistä ei tule. Aina en voita, kahdesti ei ole tullut mitään palkintoa kilpailusta, mutta pääosin väittäisin, että tekemiseni kirjoituskilpailumielessä on ollut helppoa, varmaa.

Se, minkä tein tänään, vaati hitosti rohkeutta. Menin aikanaan Viita-akatemiaan sen päättäneenä, että en luule mitään. Opin paljon, mutta piti unohtaa se, mitä olin ennen ollut: hyvä kirjoittaja. Piti uskaltaa olla huono siinä mitä tekee. Se, mitä tein tänään, oli vähän vastaavanlainen kokemus: mennään tyhjän päälle. Se saattoi merkitä sitä, että osaamiseni loppuu kesken ja minun on se myönnettävä. Se saattoi olla loppu, kirjoittamiselleni. Tai: vaihtoehtoisesti, alku. En tosiaan tiedä vielä.

Nyt se tuntuu siltä, lopulta. Viita-akatemia on upea asia, hyvä kasvihuone. Kun siirtyy pellolle, siirtyy ulos, lintujen ja tuulien ja lumen ja kuivuuden armoille. (Hyi helvetti, mikä metafora.) Tämä kuulostaa dramaattiselta, mutta tästä puuttuu kaikki se dramatiikka, mikä siinä voisi olla.

En ehkä kirjoita mitään tänään, huomenna tai ensi viikolla. Kun sen teen, teen sen etsimisen ilosta, siksi että haluan. Mitään kilpailua ketään toista vastaan ei ole. Kirjoitan sitten ehkä yhden runon, jos saan jonkun paikan auki. Tällä hetkellä hartiat ovat tukossa ja lukossa- mikään ei kulje.

Runoilijan päiväkirja jatkaa jossakin muodossa, kirjoittaminenkin jatkuu jossakin muodossa. Mutta minun on mietittävä, mitä todella haluan kirjoittaa, eivätkä kymppisarjat kuulu nyt siihen. Minun on peräännyttävä, että saan sanotuksi jotain vielä joskus.

Ehkä aloitan huomenna. Ehkä huomenna tuntuu siltä. Nyt kuitenkin tarvitsen tauon. Sillä tavalla aletaan. Luulot pois. Tyhjä sivu.

Tyhjä sivu, minä, tyhjä sivu. Ei hätäilyä. Hyvältä tuntuu.