Tänään menivät rikki sekä tallentava dvd että digiboksi. Kuivausrumpu alkoi vinkua pari päivää sitten, niin että halleluja. Joskus vuosia sitten olisin pitänyt kaikkia noita laitteita turhina ylellisyystavaroina, mutta tässä väsyneessä allergikkojen perheessä ainakin kuivausrumpu on pakollinen laite samalla tavalla kuin imurikin (joka sekin on vähän rikki, tietenkin...) ja kyllä kotona viihtyvänä täytyy sanoa, että on kivaa kun joskus olohuoneessa voi katsoa telkkaria (eli lastenohjelmia, toteaa huono äiti jonka olohuoneessa telkkarikanavat näkyvät vain ja ainoastaan digiboksin kautta) ja tottakai turha rahanmeno harmittaa. Joten: hyvästi patjat, uusi sänky jää makuuhuoneen nurkkaan odottamaan päivää parempaa.
Samoihin aikoihin, jolloin ajatukseni ylellisyystavarasta oli toisenlainen, minusta oli myös jännä ajatus nukkua yö säkkituolissa. Kokeilin muuten sitä, yhtenä yönä yökylässä kaverin luona. En ole kokeillut toiste, taisin saada seuraavana aamuna ihka ensimmäisen migreenini ja lihakset huusivat viikon hallelujaa. Kyllä, aika kuluu niin nopeasti (itse asiassa niin nopeasti että tajusin juuri, ettei ihoani voi enää katsoa läheltä. Aamuisin voisi kuvitella, että meillä on kovastikin profiloitu patja tässä sängyssä, niin hienot juovat aamuisin naamassani on. Auts. Olen kolmenkymmenen, kohta plus yksi, ja naamani näyttää sijauspatjalta.Au au au.)
Kuopuskin mietti tänään ajankulua saunan jälkeen. Siinä se istui, melkein viisivuotias, ja pohti että:
- Aika monilla on jo lauantai, ainakin meillä.
Tai siis, kello on yli yhden. Aika monilla taitaa olla jo sunnuntai.