Joo,  ei näy enää ketään täällä.

Privaattilinjalle vetää. No hitotko siitä, ehkä jokin järjestyy järjestykseen jopa ilman lukijaa. Ihan kuin eksistenssini olisi muista riippuvainen. Nyt se sitten nähdään pitääkö kaatuva puu ihmisettömässä metsässä mitään ääntä. Tämä kelo ainakin.

Joulupäivä meni päivystyspolilla, esikoisella keuhkoputkentulehdus, pienellä korvatulehdus. Itse kaaduin vasta pari päivää sen jälkeen, ja mies nyt eilettäin vasta. Päivystyspolin joulu on kuin mikä tahansa päivä päivystyspolilla: Ihmiset haluavat pois. Inhimillinen lääkäri pelasti päivän melkoisen odotuksen jälkeen.

Nyt on vuosi uusi seitsikonsävyisä ja etsiskelen ääntäni yhä. Uudenvuodenaatto oltiin Helin ja Janin luona, kipeänäpä tietenkin mutta ehkä kuitenkin jotakuinkin parempana kuin nyt. Itse asiassa kun vuosi vaihtui, oltiin Helin kanssa meillä kaksin kasaamassa hervotonta yöpymisvälinekuormaa meidän autoon. Sitten räjähti kamala kasa raketteja ja huomasin kysyä, että ei kai se vuosi nyt vaihdu. Mutta vaihtui se.

Kipeä mieli väsynyt mieli. Tämän loman piti palauttaa minut uuteen iskuun kevään kaikkea paljoa varten. Olen väsyneempi nyt kuin aloittaessani sen. Toivottavasti ensi viikolla, kun pitäisi aloittaa työt, en ole enää näin surkeana.

Itkettää melkein, mutta jos itkee väsymyksestä alkaa yskiä, ja jos alkaa yskiä, se ei lopu ikinä. Niin väsynyt nyt olen.

Hittojako sitä tähän valitan. Onneksi kukaan ei ole enää olemassa, muut kuin tämä äänen kanssa kaatuva.