Minulla on sitten keuhkoputkentulehdus, poskiontelotulehdus, kuumetta ja kaksi erillistä lääkekuuria. Puhe ei kulje, huomenna piti alkaa työt. Onneksi on sairauslomaa keskiviikkoon asti.
Esikoinen heräsi äsken kasvukipuihin ja otin hänet kainaloon vähäksi aikaa. Tuli sitten siinä samalla juteltua kaikkea. Yritän aina muistaa kertoa, miten hyvä hän on monessa asiassa, niitä korjattavia, eheytettäviä, tuettavia asioita poika kai kuulee muuten liiaksikin.  En näyttänyt hänelle hänen todistustaan, sanoin että se on hyvä. Minulle se onkin, aivan hyvä. Saa olla hänellekin.
Arvosteltavaksi, paineen alle ehtii myöhemminkin. Nyt hän saa olla hyvä pieni poika. Onneksi ovatkin, molemmat. Viestintäni on ollut viime päivinä kovin miimistä, sillä yskänärsytys nostaa ruuan ylös. Samoin nukahtelen erikoisiin aikoihin, paikkoihin ja asentoihin.
Nyt sitten yöllä ei uni tule. Valveunia näkyy. Eilen näkyi hitunen lunta, lapsi mietti vieressä pötkötellessään jo luistimiaan. Saa tulla talvi jo. En minä sitä enää vihaakaan.