Julkisuus taitaa olla makeaa myrkkyä. Minulla on tullut tavaksi välillä ostaa iltapäivälehti lounasseuraksi, varsinkin nyt kun Iltalehden uusi päätoimittaja syksymmällä lupasi lehdelle informatiivisempaa linjaa.

Totta. Minulla on informaatiota jo vähän liikaakin. Tiedän muun muassa, millä kuvalla Susan iski Matin. Tämän lisäksi koko läntinen maailma tietää, kuinka ketään ei saa dumpata tekstiviestillä. Hei, ihan oikeasti. Ketä kiinnostaa? Ilmeisesti aika montaa, kun lehtiä myydään tällä "sä olit mulle ilkee ja mä ihan oikeesti kerron kaikille"- kamalla. Tai "mänolaansutkuniskitkinmutnetissä-kamalla. Hui kauhistus! Siis NE-TIS-SÄ. Kyllä ihmiset on röyhkeitä nykyään. Menee treffipalstoille ja silleen. Paljon fiksumpaa olisi huudella asioitaan lehdissä.

Kypsää käytöstä. En totta puhuen viitsisi nähdä noin paljon vaivaa, jos mies on yhtä seksikäs kuin hapankorppu.

Iltalehden toimittajasetä hei! Mitäs jos repisit yhtä ison otsikon kun seuraavan kerran miss kulttuuriministeri keksii tehdä loven johonkin niin marginaaliseen (ja tarpeettomaan?) kuin kulttuurilehtien tuki? Tuokin uutinen taisi joskus siellä sisäsivun liepeessä toki olla. Mutta toki, ymmärtäähän sen. Tärkeintä on toki se, ketä Merikukka piti kädestä tanssiaismekossaan. Ja tietenkin se mekko!

Istuin tiistaina bussissa matkalla töihin, kun kaksi nuorta hevarikimmaa istahti taakseni. Seuraava ylevä ajatustenvaihto käytiin siinä bussissa.
Tyttö1: Hei kato, mä näytän sulle siistin kuvan. Tää oon siis niin tosi siisti. Mutsi ja mä käytiin kaupassa, ja arvaa mitä siellä oli? Kato! Bioskan HeVi-pusseja! Vähänks siistii? Miksköhän niitten nimi on Hevi?
Tyttö 2: Jos ne on niin vahvoja tai jotain?
Tyttö 1: No joka tapauksessa vähän siistii. HeVi! Mä teen tänään kässässä mustan tonttulakin.
Tyttö 2: Vähänkö siistiä!
Kolmas tyttö tulee bussiin.
Tyttö 1: Miks sä et huomannu eilen, kun mä kirkaisin bussipysäkillä?
Tyttö 3: Ai mä vähän ihmettelinkin, miks kaikki kääntyi kattoon.
Tyttö 1: Niin hei vähänkö ne ne katto. (Naurua) Mä oon silleen vähän hullu. Vähänkö mä huusin lujaa.
Tyttö 2: Siistiä kun kaikki kattoo.

Nii-i. Vähänks on hei siistiä että kaupassa on HedelmäVihannes-pusseja. Koko osasto täyttä HeViä!

Takaisin tullessa samalla matkalla iäkkäät rouvat keskustelevat.

Rouva 1: Saatko sinä sen joululahjaksi?
Rouva 2: Kai minä saan. (huokaa) Se on kai sellainen Topfield, sen pitäisi kuulemma olla hyvä. Mitenkähän sitä sitten oppii käyttämään, videoimaan sillä?
Rouva 1:(huokaa) Niin. Ei käy helpoksi tämä meidän vanhuus.

:) Tiedoksi rouville: Tallentava digiboksi on helpompi ajastaa tallentamaan kuin videot.

Ihmiset ovat niin paljon kiinnostavampia kuin katkeruus typistettynä 3000 merkkiin.

Ulkona sataa vettä. Tulee musta joulu, mutta se ei jostain syystä haittaa minua nyt. Olen alkanut harkita, josko minulla olisi taas jotain kirjoitettavaa. Näen unia, viime yönä naapurin syvästi uskonnollisen perheen lapset pitivät unessa kauheat remubileet. Istuin samaan aikaan parvekkeella ja söin omenia, niiden terävä maku jäi aamuun asti. Päässä on taas utopia jostain täyden kirjoittamisesta. Se on hyvältä tuntuva harha.