Zen Cafen odotusarvo oli lauantaina korkealla. Bändihän on loistava keikkabändi.Sinin kanssa hivuttauduttiin pikku hiljaa ihan eturiviin asti ja sain ihan hienoja keikkakuviakin. Voisin jossain vaiheessa lisätä tännekin, kunhan saan lakanakokoiset kuvat pienemmiksi...?
Tänään soi päässä parikin vanhempaa biisiä. Olen kolme päivää lasten kanssa kolmisin ja ajatus on aika raskas, varmaan raskaampi kuin mitä käytäntö osoittaa. Kohta pitäisi mennä herättämään pojat, eivät ehtineet isin aikaiseen aikatauluun sanomaan heippoja, kun jo seitsemältä pitää olla keskustassa. Työmatka, tai oikeastaan koulutusmatka, vie kolme päivää. Keskiviikkoon soudan siis tätä venettä yksin.
Sitä ennen pitää tehdä noin tuhat asiaa eikä töihin leipominen, ohjelman lukkoon lyöminen, muutaman juttukeikan sopiminen, muutaman esikoisen ajan peruminen, siivoaminen, Triptrap-tuolin mahdollisten ostajien tapaaminen (edelleen siivottomassa kunnossa olevassa kämpässä) siis melko kiireisen arjen hanskaan saaminen ole se helpoin tehtävä. Erityislasten Leijonaemo-postituslistalla oli aiemmin puhetta tästä. Koska peset ikkunat? Koska arjen hallinta näyttää mahdolliselta?
Nyt soi kello, se on seitsemän. Aaronilla on tänään koulukuvaus, joten menen herättämään pojan hitusta aiemmin, vaikka taksi tuleekin vasta 8.20. Ulkona sataa. Toivottavasti miehen kuski osaa asiansa. Huolehdinhan minä näitä.
Tästä blogista on tainnut tulla yksityinen päiväkirja, kun kommentteja tulee niin harvakseen.Olin vähän aikaa laiska, lukijat kaikkosivat. Yksinäinen planeetta, pään sisällä. Olen komeetta.
Tulipyrstö.