ehkä eniten kuopuksella. Koko päivä meni isin odotuksessa, vaikka poika tietää, ettei iskä tule tänään eikä huomenna vaan keskiviikkona. Neljävuotias vain ei vielä tajua aikaa, vaikka kuinka selittäisi. Illalla tuli valittavalla äänellä moneen kertaan, että "on ikävä isiä" ja nukkumaan mennessä poika totesi, että voi "valvoa hiljaa". Uni ei meinaa millään tulla, kun kaikki rakkaat eivät ole saman katon alla.
Nyt kello on puoli kahdentoista huitteilla ja vaikka poika nukkuu, lastenhuoneesta kuuluu ähinää aika ajoin. Uni on siis levotonta enkä itse saa vielä mennyksi nukkumaan, kun en tiedä, koska tuo tuolta kömpii taas. Iltayö meni siis siinä, että poika pomppasi koko ajan pystyyn eikä saanut nukuttua.
Itsellä on vähän puolikuntoinen olo, päätä särkee ja vatsa on edelleen (eilisillasta asti) kipeä. Huomenna pitäisi jaksaa töihin kuitenkin. Sitten on vielä yksi ilta tätä kuopuksen isin ikävää, ennen kuin työmatka sitten keskiviikkona päättyy. Seitsemänvuotias on rauhallinen poika, ja totesi ihan lunkisti, että kyllä se sieltä tulee. Tuon ikäinen tajuaa jo ihan eri tavalla ajankin ja sen, että isi tulee ihan varmasti takaisin.
Nyt koetan nukkua edes vähän aikaa. Josko se kuopuskin siitä, kun täällä pimenee ja hiljenee.