Pakko kopioida noita tilastoja tänne, kun ne käyvät kerta kerralta mielenkiintoisimmiksi.

Blogiini on hiljattain tultu ainakin seuraavilla sanoilla:

viinin ja ruusujen aika, adoptiomatka, faaraon kissa, hillitön humala, hääpäiväruno, iljan äidiksi kuva, kanin hoito, lasten juhlat retki, laulu punaisesta rubiinista, nimipäivärunot,  päiväkirjamuotoinen blogi, raskausoireet, runoanalyysi, runoanalyysi: havainto, silmälasisangat, synnytyskuva, upponallen runoja, vuokko tikka or tolonen.

Viinin ja ruusujen ajan mainitsin, vaikka lopulta en sitä sitten päätynytkään katsomaan vaan Eppu Nuotion ja kukasenytolikaan lastennäytelmää Pikku Karhun hurjat seikkailut (! Kyllä, lapset ensin.) Adoptiomatkan olen saattanut mainita, sillä seuraan blogia aika ajoin. Faaraon kissa? Lastenlaulu? Hillitön humala...Noo, ei. Kaksi pientä lasta eivät juurikaan saa minua koskettelemaan sitä. Kanin hoito. Taisin mainita sen jo aiemmin, ja siksi se tuolla listalla keikkunee taas. Löysin sen arkistosta aiemmin. Mutta, tämä kysymys ihmetyttää aina. Miksi raskausoireet säilyvät kerrasta toiseen listallani, oi miksi? Tai miksi joku googlettaa synnytyskuvaa?

Vuokkokin täältä saattaa löytyä, onhan hän eräs niistä ihmisistä, joita arvostan paljon. En kyllä muista maininneeni sukunimeä aiemmin.

Enpä ole utelias. Kävin tsekkaamassa Viita-akatemian uuden oppilaat googlen kautta, niin kuin joka vuosi. Kääntäjää, kirjan jo julkaissutta, tutkijaa, mitä kaikkea. Onneksi hain sinne jo kolme vuotta sitten. Tai no, meidän ryhmässämme olin kyllä harvinainen tapaus sielläkin, koulutuspohjalta ainakin.

Orpo olo, olen lopettanut kirjoittamisen tältä erää. Nyt sitten odotellaan, hetkeä. Pidän tarkoituksella taukoa.

Olin kaksi viikkoa sairas. Siksi blogikin on ollut hiljaa, tai yskinyt. Työt alkoivat ja viikon kuluttua jäinkin sitten viikon sairaslomalle. En ole tavannut vauvarunoryhmäläisiä vielä, ensi perjantaina vauvasanataidemyräkkä käynnistynee sitten.

Zen Cafen uusi levy on jo ilmestynyt. En ole saanut käsiini, mutta tilasin netistä kolme uutta (no miten sen nyt ottaa, vanhimmat ovat ilmestyneet 80-luvulla) A-han albumia. Memorial Beach, East of the sun, west of the moon sekä viimevuotinen Analogue puuttuivat minulta kokonaan. Morten Harketin äänessä on jotakin nostalgista ja haikeaa, alan ajatella jotain mitä minusta olisi voinut silloin nuorena kaksitoistavuotiaana tulla. Katselin yksi ilta sivusilmällä telkkarista uutta karaokeohjelmaa. Aika...mielenkiintoinen ohjelmaidea, köh. Joku lauloi Take on me:tä, en tunnistanut. Mutta olenkin aina inhonnut sitä biisiä. Äänestä huolimatta.

Täällä kämpässä on pimeää. Ääni makuuhuoneesta on kuin sytyttäisi tulitikun, jättäisi sen matolle. Kone kiinni, lämmin käsi. Lämmin käsi. Ei aina tarvitse minunkaan olla niin syvällä omassa päässä. Uima-allas, joskus joku huutaa vieressäni nimeä niin pitkään että toiset eivät tajua että en kuule.
Jotain sitä aina kirjoittaa. Jos ei muuta niin itseään, muistojaan uusiksi. Kun ne levyt tulevat olen varmasti harakka kaksi päivää.