Kolme tuntia. Kolme tuntia!

Olen älyllisen kehitykseni huipulla. Kolmessa tunnissa ei ehdi kunnolla edes syvään uneen, kun jo nykäistään ylös. Kala käy koukkuun, suuhun sattuu. Ei sanat riitä. Mene nyt jo nukkumaan, hyvä ihminen. Syö, ulkoile, nuku.

Vietä laatuaikaa.

Ei mitään, mitään kokonaista maailmaa liuskoilla ja päässä vielä. Eikä tämä valontäyttämä öiden juokseminen eheytä taatusti mitään.

Millaista vahinkoa. Eikä kenellekään muulle kuin minulle. Nyt nukkumaan, pari tuntia ja olen jälleen ihminen, nyt Persona Non Grata, itselleni.

Syksyllä minusta tulee karhu. Kun tulee pimeää. Vihaan syksyä, mutta sisään kääntyminen saa minut nukkumaan. Näin lumikuvan jossakin. Se oli puistattavinta, mitä saattoi ajatella.

Ihanaa, nyt puhtaisiin lakanoihin. Unet ovat omituisia, minusta on tullut niissä kovin nuori, kovin kärjekäs, ihan kuin minä olisin värikäs harmaassa ympäristössä. Technicolour! Touché!