Vastustin tänään ikärasismia. Rexonan valikoimissa on kaksi uutta pulloa ja tuoksua, joiden kyljessä lukee GIRL. Tyttö. Totta kai olen kolmekymppinen tyttö.
Korkin väri on äklön violetti ja tuoksu on vähintäänkin teini. Mutta minuapa ei sorsita, prkl.
Värjäsin myös tukkani. Se käyttäytyy vähintään omituisesti: jos värjään sen vaaleanruskeaksi, siitä tulee punainen. Tummanruskea vastaa hiuksissani Lumikintukka-sävyä. Mutta eipäs ole punainen. On musta.

Ja jotta voisin perua vähintäänkin puheeni älä osta mitään-viikoista, hain valkoisen pellavahameen kaupungilta. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että minulla oli lahjakortti joka olikin jo pakko käyttää. Ja toisekseen, menen huomenna pikkusiskoni Sanjan 9.luokan kevätjuhliin. Aloin näyttää hänen (elikä siis minun) äidiltään, ja vaikka siinä ei ole mitään pahaa, olen sentään vasta sen kolkyt. Ikäkriisini saa jo melkoisen huvittavia piirteitä. Huomenna ostan jojon ja hyppynarun. Vedän itseni jojoon. Hyppynarulla.
Sitähän joku jo täällä toivoikin:D
No enkä. Olen kuin hennaväri, lähtee vaatteista not.
Esikoinen kaipasi sadetakkia, ulkoilupukua, t-paitoja (paitsi jos napa näkyy-tyyli on täällä taas), sandaaleja (kuten juniorikin), alusvaatteita ja mitä vielä. Pistin niitä tilaukseen ja muutaman vaatteen hankimme miehen töistä. Sandaalit pitää vielä löytää, ettei tarvitse kesälämpimiä tarpoa umpikengissä.

Suljen pussin suun, kunnes joku taas kasvaa tai piilottaa jotakin. Olimme myöhästyä aamulla päiväkodista, koska esikoinen oli yöllä hiipinyt järjestämään käytännön pilan ja piilottanut kaikki ulkovaatteensa kenkälipastoon. Etsin paniikissa toiset ulkovaatteet ja esikoinen nosteli hartioitaan: ei, en tiedä, missä ne ovat. Pila paljastui vasta illalla kaupungilla, kun raukka luuli että nyt ostetaan uusia vaatteita kun hän on piilottanut vanhat. Naureskellen sitten paljasti, että takki, kengät ja lippis on sitten hei lipaston laatikossa. Minä että: kappas vaan kun ei osunutkaan silmään.
Olin aamulla väsynyt ja liian vanha leikkimään tuota leikkiä. Vaikka olenkin tyttö. Mutta pakostakin nauratti, kuitenkin. Kuka nousee keskellä yötä kiusatakseen vanhaa äitiään, paitsi Onnellinen Poika.