Kaupunkilehden haastattelu tuli tänään postissa. Olen hämmentynyt, sillä alunperin minulle näytettiin kaksi kuvaa joita piti käyttää: yksi hyvä ja yksi huono. Nyt jutussa oli vain se huono puolen sivun kokoisena. Ei sillä, että häiriintyisin, huonon kuvan syy on useinmiten mallissa. Hämmentävää, kuinka vanhalta jo näytän.
Jutun aiheisiin en nyt tässä mene, olen ne varmaan jo moneen kertaan käsitellyt. Viita-akatemian, sen kuinka aloin kirjoittaa, palkinnot, suhteeni runoon (johon toki tulen palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan) ja kaikkea sellaista.
Senkin, kuinka asematon, lainsuojaton olen. Ero on siinä, että olen ihan mielelläni paaria nyt. :)

Tänään oli kirjan ja ruusun päivä. Siitä olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta nyt ei kipeän käden kanssa irtoa. Minun oli peruttava työkeikat tältä päivältä, sillä kameran käyttö olisi vähän hankalaa ja tämä kirjoittaminenkin tekee vielä kipeää. Poltin eilen itseni perunamuusilla (eli kiehuvalla vedellä, sillä se ei ollut vielä ehtinyt edes paksuuntua mikä tapahtuu sekunneissa, kun tekee valmismuusia. Heitin sitten kauhallisen kädelle.)

Jos nyt tämä yksi. Kirjallisuuden valtionpalkinto meni Juha Itkoselle. Hienoa. Hittoako tässä muuta, kun ei kukaan taida enää kommentoida. Voin hyvällä omallatunnolla mennä kirjoittamaan kalanperkeitä.

Palaan, kun rata kaartuu. Tämä ei enää ole kulttuuriblogi. Tämä on blogimaailman huorintekoa, sillä en sano mitään, en sano mitään. Menen vieraisiin, eli runolle.