Valvoin neljään Itkosen Anna minun rakastaa enemmän-kirjan kanssa. Kirjan rakenteellinen jippo oli mahtava, lopussa oli sellainen olo, että "hahaa, menin lankaan" - se on aina yhtä hienoa, kun kirjailija kuljettaa mieltä juuri missä tahtoo. Nyt on ravittu olo.
En uskaltanut aloittaa Saisiota tai Carpelania heti tähän päälle, tai yritin, menin Saision kirjan kanssa päiväunille ja se olikin sen verran korkea pielus että kirja sai toimia unikaverina. Kolme sivua luin ja odotan kovasti, mitä tuleman pitää.
Pitäisi lukea myös pari runokirjaa, ennen kuin alan itse kirjoittaa. Sitten se onkin mahdotonta, edes lyyrinen proosa ei käy. Aion nauttia kirjoittamisen prosessista tuloksesta huolehtimatta. Katsotaan sitten syksyllä, olenko tullut yhtään viisaammaksi vai jatkanko nautiskelua. Ihanaa olla näin totaalisen irti kaikesta reaalimaalmaan liittyvästä.
Ulkona paistaa aurinko, vesi liikehtii. Ajattelin hakea kohta pojat, otamme ehkä lapiot ja kaivamme pihan esiin, lumi on raskasta, mustaa ja märkää. Pihassa on vielä viimesyksyiset lehdet muistuttamassa ikävästi siitä, että on sekin vuodenaika. Ei sitä koskaan valonaikana käsitä. Ei ehkä tarvitsekaan, jos ajattelisin koko ajan kaamosta olisin tavallistakin rikkinäisempi. Unet ovat tulleet takaisin,  mutta niissäkin on nyt liikaa liikettä , jotta voisin kirjata niitä vielä. Unet, siis jos edes pääsen nukkumaan. Vielä on nuo kaksi kirjaa, lisäksi runoja ja muutama antikvariaatista mukaan tarttunut. Minulla on salaisuus, paikka jota en paljasta muille, mutta sen ansiosta kirjakokoelma karttuu nopeasti.

Koska on kevät? Viisas internetvelho vastaa tähänkin: Ilmatieteen laitos laskee kevään alkaneen, kun vuorokauden keskilämpötila pysyttelee nollan yläpuolella viiden päivän ajan. Samanpituinen aika yli kymmenen asteen lämpöä tarkoittaa kesää- mikä noudatteleekin käsitystäni viime aikojen kesistä. Viisi päivää yli kymmenenasteista, johan se kesä meni. :)
Sillä on kyllä jotain tekemistä ajan kulumisen eikä ilmaston kanssa. Lapsuuden kesät ovat pitkiä auringonjuoksuja. Ehkä muistoihin jäävät paremmin aktiiviset (aurinkoiset?) päivät.

Lisää hyviä uutisia. Suomen kunnista Tampere ja Lahti käyttivät eniten rahaa kulttuuriin asukasta kohden vuonna 2004. Tampereella kulttuurin kustannuksia kertyi 200 ja Lahdessa 199 euroa asukasta kohden. Hyvä. Olemme vielä elossa, kait. En tosin tiedä, missä kaikessa tuo näkyy. Miten pahaa nälkää nähdään kunnassa jonka sijoitus on 20?

Menen kevääseen, ostamaan maksalaatikkoa ja luomaan lumia pihasta.