Inhoan kaikkia keinotekoisia ihmisten määritteitä. Poikkeuksellisesti käytän nyt niistä sanoista yhtä, oikoakseni.

Tätä dinkku (double-income, no kids) ei tee. Ei ainakaan kovin usein.

Valmista aamulla puoli kahdeksalta puuroa komppanialle samalla Faaraon Kissaa laulaen. Vaihda tarjoiluvaiheessa Kas Metsämökin ikkunaan tasapuolisuuden vuoksi. Keskustele apinoiden ruokavaliosta aamiaisella. Vaihda aihetta astioiden korjaamisen ajaksi polttomoottorin toimintaan ja katujenpuhdistusauton mekanismeihin jälleen tasapuolisuuden vuoksi.

Tämän tekee dinkkukin toisinaan:
Aamiaiseen kuuluu puuroa, keittokinkkua, sämpylä ja Paramax.

Minä tykkään noista lapsista. Joskus vain tuollainen Faaraon Kissa ennen kahdeksaa aamulla on liikaa. Siitä huolimatta en tahtoisi dinkuksi. Itse olen twinkku (two kids, sings on breakfast), joissain tapauksissa dkenkku (double-breakfast, no exercise).

Minulla on ehkä asiallista asiaa iltapäivällä, nyt ei. Kohta vaatekauppaan, minulla on lahjakortti. Synttärijuhlallisuudet eivät loppuneetkaan vielä.

Ps. Tarkoitus oli kysyä: mistä nämä nimitykset kertovat? Elämmekö maailmassa, jossa parisuhde tai suhteettomuus tekevät ihmisestä sen, kuka hän on? Eli olenko eri ihminen nyt kun olen  naimisissa? Vai onko kyse saatavuustaloudesta.

Asiaa iltapäivällä. Ehkä. Nyt piti avautua tästä.