Kone söi eilen pitkän päivityksen. En sitten jaksanut kirjoittaa sitä uudelleen.

Akatemia on sitten ohi. Loppu tuli, niin kuin Anne sanoi, vähän puun takaa. Ei se kolme vuotta olekaan sitten niin kovin pitkä aika.
Seisomme pihassa ja tuijotamme ryhmää uteliaasti. Tuon näköisiä. Pitäisiköhän sanoa jotakin?
Olo on väsynyt, tyytyväinen, onnellinen. Saan siis tehtyä elämässäni projektin loppuun, jos se on vain tarpeeksi kiinnostava. Vuokkoa ajattelen lämmöllä ja ryhmää kaipauksella. Mutta ei tämä ole loppu.Tavataanhan me vielä. Tavataanhan?
En minä yleensä ole ujo. Saamme tekstit, joilla kaikki ovat mukaan pyrkineet. Nämä ihmiset ovat todella lahjakkaita.
Viikon päästä on toukoseminaariin lähtö Oriveden opistolle. Intensiiviviikonloppu viitalaisten ja Jyrki Vainosen seurassa. Ei hullumpaa. Ja kesä jatkuu, kesä. Vaikka en olekaan kuollut.
Minä ajattelen heitä ja sitä, millaista se oli, ja se kantaa pitkälle.
Lopussa, todistusten jaon jälkeen, minulle melkein tuli itku. Vuokko sanoi: kaikki on tosi hyvin, johon minä: Siksi minua itkettääkin.
On aika lähteä.Kiitos Vuokko, Anneli, Anne, Paula, Mikko, Susanna, Liisa, Teemu, Janica, Hannu, Sanna, (unohdinko jonkun?) ja ne jotka olivat jossain vaiheessa mukana.
Se kantaa pitkälle.