Helsingin Sanomien keskustelupalstalla pohditaan, mikä on Suomen synkin laulu. Mielenkiintoinen kysymys sikäli että olen miettinyt itsekin, että kovasti vetää ojaan, penkalle ja umpihankeen tämä suomalaisten musiikkimaku. Äkkikatsomalta useampia ääniä ovat saaneet mm. häätanhu, useammat joululaulut, Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen, Eppujen Murheellisten laulujen maa, suomalaisten runoilijoiden sävelletyt tekstit, monet suositut iskelmät jne. Kuolema korjaa, yksinäisyys piinaa, valoa ei näy.
Ajattelin ensin, että en osaisi omalta osaltani vastata tähän. Sitten vastaus tuli selkärangasta kylmien väreitten kanssa. Aika huvittava valinta, mutta Leevi and the Leavingsien "En tahdo sinua enää, nyt on aika lähteä kauas pois...", saa yhä kylmät väreet juoksemaan selkäpiissäni. Äiti keräsi silloin kun olin lapsi, mielestään hyviä kappaleita siististi numeroiduille c-kaseteille. Yhdellä kasetilla oli tämä sietämättöminen alkupimputuksineen, jonka kuuluminen jossakin saa yhä kylmän käden juoksemaan selässäni. Kappaleeseen sisältyy koko se menetyksen tunne, kun aloin lapsena arvella, että menetän jomman kumman vanhemmistani.Asia liittyy myös jotenkin tilanteisiin, joissa se soi.
Keholla on pidempi muisti kuin aivoilla. Aivoilla järkeillen kappale on harmiton iskelmä. Selkä ja vatsanpohja väittävät toista.
Ehkä synkin kappale ei ole se, jonka sanat tai sävelmä kulkevat matalimpia reittejä. Ehkä synkintä on se, jonka ihminen on haudannut syvälle muistiin. Minulla on enemmän näitä selkärankamuistoja kuin oikeita. Moneen liittyy (sen sijaan että se olisi kuvamuisto, ikään kuin elokuva) juuri musiikki, tuoksu, tunnetila, josta en saa ihan kiinni.
Ihmettelen muuten, että olikohan Oulun mummolassa sähköjunarata jossain perähuoneen laatikossa, sellainen johon ei saanut koskea. Näitä "eisaakoskea"-juttuja olivat ainakin enon vinyylit, takapihan raa'at marjat, enon kirjahyllyn valikoima (O:n tarina, Lady Chatterleyn rakastaja, laulu punaisesta rubiinista?) ja papan ruuvilaatikot. Onko sähköjuna aito muisto vai valolla kirjoitettua fiktiota? Serkkuni saattaisi muistaa.
Olin liian raakile, valkoinen marja, muistaakseni. Takahuoneessa soi Rolling Stonesin Angie. Sen minä muistan. Siitä tulee liikkuva olo yhä vielä.

Angie, Angie, when will those clouds all disappear?
Angie, Angie, where will it lead us from here?
With no loving in our souls and no money in our coats
You can't say we're satisfied
But angie, angie, you can't say we never tried
Angie, you're beautiful, but ain't it time we said good-bye?
Angie, I still love you, remember all those nights we cried?
All the dreams we held so close seemed to all go up in smoke
Let me whisper in your ear:
Angie, Angie, where will it lead us from here?
Oh, Angie, don't you weep, all your kisses still taste sweet
I hate that sadness in your eyes
But Angie, Angie, ain't it time we said good-bye?
With no loving in our souls and no money in our coats
You can't say we're satisfied
But angie, I still love you, baby
Ev'rywhere I look I see your eyes
There ain't a woman that comes close to you
Come on baby, dry your eyes
But Angie, Angie, ain't it good to be alive?
Angie, Angie, they can't say we never tried