Nyt olen sen ikäinen kuin olen aina sanonutkin.
Rakkaat ihmiseni tiesivät, mitä halusin: että he tulisivat paikalle ja olisivat kanssani. (Ja sen yhden kirjan, jonka sainkin, kaksi kappaletta! Ja farkut, ja meikkirahaa, ja kirjalahjakortin, ja silkkihuivin. Siinä oli jo liikaakin materiaa.)
Rakkaani toi minulle kaksi pakettia. Ensimmäisen tärkeistä kirjoista ja esikoisen valitsemat farkut.Laittoi ruokaa ja silitti selkääni äsken, kun olin nukahtaa vielä. Odotti kärsivällisenä tunteja, kun haloimme Helin kanssa atomin toisessa huoneessa. Meillä oli mielestäni Helin kanssa hetki. Miehen kanssa toinen. Oli parasta, kun Jani ja Heli jäivät vielä muiden jälkeen, eikä ilta loppunut kesken. Maailma on lopulta hyvin pieni.
Myös Kirsti, lapseni, Taru, Mikko ja Nina, Maukka ja Hanna, sekä Saila ja Rami olivat illan mittaan täällä. Oli ilo.
Mies on jo valmiina laittamaan käden selälle. Uin sen alle nyt. Huomenna kirjoitan. Kahdeksasneljättänollakuus, kapteenin loki: Harhaankin saa purjehtia, eikä kynän alle jää.