En koskaan ajattele sitä kirjakaupassa, enkä divarissa, enkä kirpputorilla. Se ei tule mieleenikään, kun joku haluaa hävittää kirjojaan. Se tulee minulle mieleen, kun konttaan sohvan taakse ja siirtelen alahyllyltä kirjoja kasaksi hyllyn viereen: mihin minä oikein laitan nämä kaikki?
Älkää käsittäkö väärin, minulla ei suinkaan ole miljoonaa kirjaa, joitakin satoja varmaankin. Mutta kun kirjahyllyni on sellainen pikkuriikkinen kolmen kanootin levyinen ja miehenkorkuinen kapistus. Ja koska hyllyjä ei oikein voi ostaa joka kerta, kun ostaa pari pientä kirjaa....
Kävin tänään kaupungilla kiertelemässä kirjakauppoja ja antikvariaatteja. Ostin seitsemän kirjaa, joista mainittaneen Itkosen Anna minun rakastaa enemmän ja Saision Voimattomuus. Olen toivoton. Tämän vuoksi yritän kiertää kirjakaupat ja kauppojen kirjaosastot kaukaa.
Mutta oikeastaan, eihän minulla mitään ongelmaa olekaan. Pitää vaan ostaa niin iso hylly, että siihen mahtuu enemmän. Ja sitten pitää ostaa kirjoja, jotta siihen ei jäisi tyhjää tilaa... Ja toisaalta, on monia kirjailijoita, joilta minulla ei ole ainuttakaan teosta. Oikeastaan minun pitäisi ostaa enemmän kirjoja.

Problem solved.

Ps. En osaa valita, minkä noista ottaisin. Minulla on myös uusin Bo Carpelan. Pitäisiköhän noita keskittyä lukemaan välillä ja ostaa sitten vasta lisää, kun ne on luettu? Hei, siinähän se onkin. Luen ensin nuo kaikki, siellä voi olla jotain mitä en tahdo pitää, sitten tulee hyllyyn tilaa. (Ja senkin päivän kun näkisi, että minä luovun vapaaehtoisesti kirjasta. )

Hulluutta tämä.