Olen koukussa tähän.
Missä hitossa on Nivala? Tai, herranjumala, edes Lahti tai Hämeenlinna. Kliks. Kliks. Jos koskaan ajan ajokortin, älkää antako minun olla se, joka suunnistaa.

Kirjoitin tänään runon.

Ajeltiin tänään Hervannan läpi Timpan isovaarille. Katseltiin suut auki kaikkialle kohonneisiin taloihin. Yhdelle rakennustyömaalle katselivat muutkin kuin me. Iso keltainen nostokurki oli kumollaan kerrostaloa vasten. (kuva ja juttu täällä.)
Omin silmin tuo metalliraato näytti vielä pahemmalta. Pelkään kuolemaa. Ajattelin tänään matkaa, jonne päästäkseen olisi uskallettava vieläkin korkeammalle metallilinnun sisään. Mutta voiko elää, jos pelkää kuolevansa?
Katselen nettikameroita. Oulu ja New York ovat tasan yhtä lähellä. Pariisi. Tout le monde. Je voudrais. Miksi en ole mennyt? Miksi en vain kirjoita, mitä helvettiä muka enää pelkäisin?