"Sveitsiläinen kirjailija on tunnustanut syyllisyytensä saksalaisen kustantajamoguli Axel Springerin huvilan tuhopolttoon 31 vuoden jälkeen. Kirjailija Daniel de Roulet kertoo tunnustuksensa epäsuorasti eilen ilmestyneessä romaanissaan Ein Sonntag in den Bergen (sunnuntai vuorilla.) "
-www.elisa.netin kulttuuriuutiset

Minulla ei ole yhtä hyvää tunnustettavaa. Olisiko niin, että tässä olisi vähintään tuhottava toisten omaisuutta ja sitten kirjoitettava siitä menestysromaani.;)

Voisin kuitenkin tunnustaa, että:
- Sen suuren pizzarasian polttamisen takana juhannuksena -92 olimme Jani ja minä.
-Hervannan vaparin seinään liidulla kirjoitettu Satu samoilla vuosikymmenillä oli minun käsialaani.
-Raaputin kerran serkkuni kanssa yksityisomisteisen veneen pohjaan nimikirjaimemme. Syynä oli teini-ikä ja hillitön humala, jonka takia piti kokeilla veneen alle ryömimistä.
-Varastin kerran yhden markan maksavan mainoksen, jossa oli K-kaupan Väiski, koska en tajunnut, että se maksaa. Paruin varkauttani sen tajuttuani 500 kilometrin matkan Tampereelle, noin viisi ja puoli tuntia.
-Minulla on kirja- ja cd-hyllyissäni esineitä, jotka eivät oikeastaan ole minun. Minun on käsittämättömän vaikeaa palauttaa kirja, kun sen olen kerran käsiini saanut.
-Olen tanssinut ala-asteella rullaluistimilla julkisesti. Jos joku tuli sokeaksi, koska minulla oli valtava t-paita, dingo-huivi vyötäröllä ja lakattu tukkaheitto, pahoittelen.
-Jos joku opettajistani löysi kerran porkkanan pakoputkestaan, se en ollut minä. Sen sijaan perunat pöydän ja seinän välissä...no, se olin minä.

Olen paha. Eikun kirjoittamaan romaania.