Runo kuoli kun odotin sitä. Kirjoitin rivin ja pyyhin. En ole vieläkään tarpeeksi rohkea alistumaan sanalle, sille kuinka vähän tarkoituksenmukaista se on. Nousin kirjoittaakseni nämä rivit.
Ei näy kajoa vielä.
Tämän haluan muistaa, kun sanoja taas tulee: näin unta, jossa isän kirja oli täysin sanaton, valkoisia sivuja täynnä. Miehen kirja oli täynnä kirjaimia. Olin kauhistunut, kun suljin kannet.

Nainen: olet aikuinen kun näin käy. Tänään tuli talvi. Valkoisia penkereitä, kiinteitä sorminymmärrettäviä rakenteita.

Kierrän kehää ja menen nukkumaan.