Tavallaan jokainen on surullinen
tietää elon sattumanvaraisuuden
vaikka sinä sanot että unohdat sen
Tavallaan jokainen on surullinen
tuntee ajan rosot ja sijaisuuden
vaikka minä sanon että välitä en
Tavallaan jokainen on surullinen

-Zen Cafe

Kun en nyt kirjoita itse, joudun lainaamaan. Minulla on juuri tuollainen olo, vaikka yritin sitoa ajatuksia typerään meemiin ja ohittaa sen. Iloakin on, mutta haikeus, fragmenttinen säkeä pimeä, huojuu kaiken lävitse kuin...talvi. Kävelen iltaisin pari sataa askelta jotta oppisin sulkemaan joitakin ovia, mutta en tiedä, miten se onnistuisi. Lunta, lumi saisi jo sulaa, keväällä pihaan tulee tulppaaneja ja ne humahtavat minun lävitseni kuin luoti, leviävät sinne, iloa iloa! Ja sitten saan sanat takaisin, omat sanat, lainasanat, ilman niitä olen mykkä, minust tuntuu että olemme kaikki kuolevaisia, valehtelen, minusta tuntuu että me emme ole elossa. Me vain syömme, puhumme, hengitämme, luemme, käytämme aikaa, se käyttää meitä, rypistymme, rypistämme paperia, kuulemme jonkun kuolleen, ajattelemme milloin se tapahtuu itselle, emme elä, elämiseen tarvitaan sitä että voi edes kurkoittua ihmisiä päin, minulta on viety sanat. Minä haluan ne takaisin.