- tai ei ole, mutta toden muuntamista miellyttävämpään tai kiinnostavampaan muotoon, siis kaunokirjallisuutta. Siis aina jossain määrin.

Lueskelin erään tuntemani ihmisen blogia pitkästä aikaa. Minua alkoi inhottaa! Blogissa tuttavista tulee rakkaita, läheisiä ihmisiä, tavallisista tapaamisista Suuria Kohtaamisia, arjesta draamaa ja epämiellyttävästä tapahtumasta Suuri Rikos Ihmiskuntaa kohtaan.

En ole tehnyt tätä. Blogini täytyy olla tylsä.

Minusta on pelottavaa, että myös täällä Blogistaniassa tulee esiin ihmisestä se nälkä tulla hyväksytyksi ja että se ilmenee noin selkeästi oman elämän värittämisenä sellaiseksi että ihmiset kirjoittaisivat kommenttiboxiin että "ai kun sä olet ihqu! Mä niin rakastan suaaa!" En ole koskaan tajunnut, että blogia voisi kirjoittaa niin selkeästi muitten ihmisten nälässä. Näinkö yksinäisiä me oikeasti olemme?

Minä olen usein yksinäinen, ei vaan juureton, orpo. Ihmisiähän on, mutta toisaalta viihdyn kellarissani. Vetäytyminen tulee luonnostaan, en usein halua olla maailman toimiva osa. Se vaatisi järjestelmällisyyttä, halua olla esillä- ennen kaikkea halua. Minä haluan joskus vetäytyä niin että peiton alta näkyy pelkkä nenänpää ja häntä (ja sarvet?), minä haluan nukkua keskellä päivää vain koska voin, sulkea puhelimen ja olla hiljaa. Ei se siitä johdu, että en pitäisi ihmisistä. Pidän myös yksinolosta.Enkö kestä sitä roolipeliä,  joka ulkona jatkuu. En osaa vieläkään sen sääntöjä. Minulle "minä pidän sinusta" merkitsee yhä "minä pidän sinusta" eikä nappulan siirtoa pelilaudalla. Jotenkin olen nyt hahmoton.

Sormet karkailevat, tahtovat kirjoittaa jotain johon en nyt vielä pysty. Minun pitää nuijia itseni alas, laittaa suitset ja purra niitä niin että veri lakkaa kiertämästä suussa. Suu on sanakoti. Siellä asuu sammakkoja, saniaisia, hampaita, veitsiä ja pehmeä kieli.

Poskea puremalla saa aikaan vain verenvuotoa, mutta nyt se on pakko. Valehtelen itselleni, että kirjoitan muille, viestin, itselleni kirjoitan jotta saisin sen tehdä. Jotta saisin. Pehmeä kieli, terävät hammasveitset. Olen vain rehellinen.